Loppuyhteenvedon paikka. 100-vuotismatka oli kaikin puolin
erittäin onnistunut. Toki viimeisinä matkapäivinä alkoi väsymys jo painaa eikä
siten hirveän myöhään iltaisin jaksanut riekkua kuppiloissa (= 8 kämpille ja 9
petiin ;-) ).
Ja hyvin olemme toisiamme autossa kestäneet pitkilläkin siirtymillä. Auto on
edelleen ehjä. Auton trippimittarissa lukee 6300km kuljettua matkaa, jonka
lisäksi pyörällä ja kävellen lukuisia kilometrejä lisää. Rajan ylityksiä oli yhteensä 14 (Suomi-Ruotsi-Tanska-Saksa-Itävalta-Sveitsi-Italia-Ranska-Luxemburg-Belgia-Hollanti-Saksa-Tanska-Ruotsi-Suomi). Matkan kokonaiskulut
lienevät jotakin 200€/päivä asumiseen ja syömiseen ja sen lisäksi diesel,
lautat, tietullit ja ostokset. Tarkkaan ei edes viitsi laskea – matka oli
kuitenkin jokaisen sentin arvoinen ja enemmänkin.
Muutamia koottuja mietteitä matkan varrelta
Liikenne
Saksan tietyöt: Saksassa on periaatteessa ”nopeus vapaa”. Ranskassa
keskinopeus nousi kuitenkin korkeammaksi johtuen Saksan kymmenistä tietöistä; kilometritolkulla
jonossa 2 metriä leveää kaistaa (joita onneksi oli kaksi rinnakkain samaan
suuntaan). Näitä tietöitä oli varmaankin yi 10% koko Saksan läpiajomatkasta
(kumpiinkin suuntiin).
Liikennesääntöjen noudattaminen ja yleinen suhaaminen:
Italia on kyllä ihan oma lukunsa liikenteen suhteen. Liikenne ja
liikennesääntöjen noudattaminen on ”joustavaa”: auton voi pysäköidä melkein
mihin vain, kaistamerkinnät ovat lähinnä ohjeelliset, nopeusrajoitukset
vähimmäisnopeuksia.
Saksasta mieleen jäi lukuisten tietöiden lisäksi kovat
nopeudet. Suurin lukema mittarissamme oli 174 km/h ja silläkin jäi
jalkoihin. Tarkkana sai olla kun lähti
hitaampia ohittamaan, ettei itse ollut tien tukkona.
Italiassa sekä Ranskassa tietullit
rokottivat matkakassaa kuin myös Sveitsin pakollinen moottoritiemaksutarra. Ko.
tarra on ostettava koko vuodeksi, vaikka mekin olimme Sveitsissä noin 5 tuntia.
Euroopan yleisin ammatti on kyllä rekkakuski. Tanskasta
etelään kaikki tiet ja rekkaparkit olivat aivan täynnä raskaita autoja.
Kymmenien raskaiden kulkuneuvojen jonoja ohitettavana.
Polkupyörät: Matkan aikana näkyi kahdenlaista pyöräkulttuuria.
Italiassa ja Etelä-ranskassa pikkuteillä oli todella runsaasti
kuntopyöräilijöitä kun taas koko Amsterdam liikkuu vanhoilla naisten pyörillä. Etelässä
kuntopyöräily oli erityisen suosittua pitkissä ylämäissä. Molemmissa
kulttuureissa pyöräilijöitä arvostetaan ja varotaan liikenteessä. Tosin
Amsterdamissa se joskus on melko vaikeaa, koska fillareita voi risteyksessä
tulla ihan mistä suunnasta hyvänsä.
Ruoka ja juoma
Ruuan hinta pohjoismaissa; samalla hinnalla Suomessa ja
Ruotsissa saa lasillisen viiniä kuin Italiassa pullon. Italiassa hyvän illallisen
laadukkaassa ravintolassa (antipasti, primi, sencondi, dolce) kahdelle
sisältäen viinin noin 100 eurolla.
Italiassa on tarjolla vain italialaista ruokaa; ainakaan
Albassa ei ole yhtään kiinalaista tai kebab-ravintolaa.
Kevyt ruokaa ei ole muualla kuin pohjoismaissa; Etelässä on
rasva arvossaan.
Uusia makuja löytyy vaikka joka päiväksi, toisaalta pelkillä
hampurilaisillakin eläminen onnistuisi (Albassa melko hankalasti – lähin hampurilaispaikka
oli 15 km päässä)
Parhaat maut olivat: tuoreet aprikoosit, italialaiset
jäätelöt, chinato,
Ihmiset
Ihmiset kauttaaltaan läpi Euroopan olivat hyvin
ystävällisiä. Huonoa palvelua ei tainnut tulla missään paikassa vastaan eikä
kukaan vetänyt nokkaansa solmuun siitä, että yhteistä kieltä ei löydy (= siis
se toinen puoli ei osannut englantia ja me emme mitään muuta Keski-Euroopan
murretta kovinkaan hyvin)
Hotellit ja asuminen
Yhtä lukuun ottamatta kaikki asuinpaikat olivat onnistuneita
valintoja. Se yksi poikkeus oli Cesenassa ollut ”vanhainkoti”. Pitkin Eurooppaa
majoittuminen maksaan noin 80-90€/yö. Poikkeuksena Kööpenhaminan ja Malmön
ympäristö, joista emme löytäneet kunnon yösijaa alle 120 euron. Huoneet olivat siistejä. Eniten eroja oli aamupalojen valikoimissa ja mitä pohjoisemmassa ollaan niin sitä parempi on valikoima.
Albassa käytössämme yhden vuorokauden oli myös aito Ferrari.
Tämä siis oli sen ison tuulettimen merkki joka oli käytössämme yhden yön ennen
kuin ilmastointilaite asennettiin.
Kaupat
Supermarket on supermarket kaikkialla Euroopassa. Samalla
konseptilla ruokaa, juomaa ja käyttötavaraa. Valikoimissa toki oli erilaisuutta
ja esim. lihatiskejä Italiassa katsellessa kyllä tuli kade olo kun vertasi kotoisen
Citymarketin valikoimaan: on kaikenlaisia ruhon osia ja myös naudan ja sian lisäksi myös lampaasta,
kanista, ankasta, yms. Lidl näytti
olevan läsnä jokaisessa maassa, vaikka yhdessäkään ei tullut poikettua.
Toki Italiassa ja Ranskassa on myös pikkukauppuja, jotka ovat erikoistuneet esim. lihaan tai juustoihin.Mutta lienee sielläkin suuntaus nöihin isoihin marketteihin.
Sää
Etelässä paahtoi aurinko ja pohjoisessa vihmoi vettä.
Oikeastaan Tourin jälkeisen viikon (siis viime viikon torstaista lähtien) liikuimme
hyvin vaihtelevissa säissä. Kylmintä oli Luxemburgin ja Belgian rajalla, jossa
auton lämpömittari näytti 12°C – lämpimintä Albassa reilut 30°C.
Loppulause
Ja jos joku ei vielä tiedä, mistä tuo blogin nimi ”Sata
vuotta matkassa” oikein tulee, niin tässä selitys. Täytimme Tiinan kanssa molemmat tänä
vuonna 50 vuotta: 50+50=100 ;-). Samalla tuossa alkukesästä vietimme hopeahääpäiväämme. Tätä matkaa oli
suunniteltu jo jokuisten vuosien ajan. Idea lienee lähtenyt joskus viitisen
vuotta sitten Tour de Francea telkasta katsellessa ja kuunnellessa Peter
Selinin selostuksia. ”Tuonne olisi kiva lähteä omalla autolla”. Aluksi ideana
oli hommata vanha paketti volkkari (niitä 60-luvun festariautoja) ja kunnostaa se
matkakuntoon. Onneksi tulimme järkiimme ja lähdimme matkaa kylläkin
Volkkarilla, mutta hiukan uudemmalla mallilla.
… JA KIRJAN KANNET KIINNI (eli tämä juttu loppuu tähän)
Kiitokset kiinnostuuksesta toivovat Tiina ja Raimo |