Eilinen päivä jäi blogin kirjoittajalta väliin, mutta korjataan erhe tänään. Kolmas pyöräilypäivä. Sovitimme (tai ainakin luulimme sovittavamme ) matkat kunnon mukaan ja lähdimme omille teillemme. Tiina kierteli osittain samoja reittejä kun torstainakin kun taas minä lähdin enemmän nousuja vastaan tuovalla reitille. Oma reittini kyllä osoittautui ehkä hiukan liiankin haastavaksi. Heti kaupungin ulkopuolella päätin lähteä nousemaan reilun kolmen kilometrin matkalla 350m ylös. Onneksi alla oli asfaltti. Mäki ylös – mäki alas – mäki ylös – mäki alas – mihis hemmettin tästä pitäs kääntyä – no mennään tuonne – väärään suuntaan vajaa kilometri ja nousua oli 130 metriä – ei muuta kun takaisin alas ja oikea tiekin löytyy. Aurinko paahtoi ja lämmintä oli jälleen yli 30 astetta. Kyllä kämpillä olut maistui 46km lenkin jälkeen. Tiina oli jo ehtinyt omalta lenkiltä (32km) aiemmin. Matkaan mahtui yksi polun loppuminen kesken (siis eksyminen) ja jälleen komeita maisemia.

"ja minne mun tästä nyt pitäs mennä - tää polkuhan loppuu tähän"

Ja illalla viimeisen kerran Alban iltaan syömään. Paikkakunnan keskusaukiolla oli tilaisuus, jossa 40€ maksua vastaan kuuluin puolen tusinan paikallisen huippukokin tekemät menut ja yli 60 erilaista viiniä. Valitettavasti nämä turistit olivat liian myöhässä tilaamassa pöytiä, emmekä siis mahtuneet mukaan. No pääsimme sentään kurkkimaan aidan yli :-). Mainio ravintola kuitenkin löytyi melko pian, vaikka se mihin alun perin piti mennä oli sunnuntaisin kiinni: risottoa, kanaa, paistia ala Barolo, mansikoita ja tietenkin mainio viini. 

Pieni kävely ja paikalliseen gelateriaan jäätelölle. Tiina oli jo aiemmin himoinnut annosta, johon kuului tuoreita metsämarjoja (mustikka, ahomansikka, vadelma) sekä jäätelöä valinnan mukaan.

Tänä aamuna jätimme Alban taaksemme. Kamat autoon (olipa urakka – mistäs näitä nyssyköitä on viikon aikana ilmaantunut?) ja kohti alppeja. 

Majapaikkamme sijaitsee tällä kertaa pienessä Cesanan kylässä alppilaaksossa Sestrieren (olympialaiset 2006) ja Ranskan rajan välissä. Päätimme ottaa lyhyen korkeanpaikanharjoittelun ennen siirtymistä Tourin mäkiin keskiviikkona. Melko idyllinen pikkukylä ja varmaan tosi suosittu talvisin laskettelu kohteena (yhteys Sestriereen ja muutamaan muuhun rinteeseen). Kesäisin tämä näyttää olevan jonkinlainen vaeltamisen ja maastopyöräilyn keskus ainakin esitteistä päätelleen. Enkä yhtään ihmettele kun katsoo ympärillä olevaa vehreää luontoa sekä jylhiä vuoren rinteitä.

"uimalämpöistä" alppipuronvettä

Majapaikkamme on jonkinlainen lomahuoneiston ja hotellin välimuoto. Uskonnollisia kuvia ja patsaita on käytävät pullollaan ja muut vieraat näyttävät lähinnä siltä, että olisimme tulleet vanhainkotiin. Majoituksen hintaan kuuluu aamupala ja illallinen, jota tätä kirjoittaessa odotamme uteliaina.

Näkymä parvekkeelta

Huomenna jätämme Italian taaksemme ja suuntaame lyhelle visiitille Ranskaan, joten on lyhyen yhteenvedon aika

• jäätelö: joka päivä vähintään yksi annos – toisinaan useampia. Jäätelöpuoteja muutama kymmenen ja jokaisella omat kymmenet maut – ongelmana on ”mitähän tällä kertaa”
• chinato: uusi termi meille. Kyseessä on makea punainen jälkiruokaviini. Aivan erinomainen
• arneis: uusi rypälelajike. Tällä seudulla kasvatettava valkoviinirypäle.
• viinit: huonoa viiniä ei sattunut vastaa – mukaan pitäs saada: barolo, nebbiolo, barbera, barbaresco, dolcetto, arneis, chinato …

• grappa: ja näitä sitten kans’ on miljoona erilaista halvasta pontikasta vuosia tynnyreissä säilöttyihin satakin euroa pullo maksaviin herkkuihin

• maisemat ja mäet: Mielenkiintoinen on tämä maastonmuoto täällä suunnalla. Pohjoiseen mentäessä alkaa 10 km:n päässä sadan kilometrin ihan lätty tasanko aina alppeihin asti. Nää mäet nousevat ihan kuin tyhjästä muodostaen Barolon ja Barbarescon viinialueet. Näiden mäkisten  alueiden ulkopuolella viininviljely loppuu kuin veitsellä leikaten
• pyöräily: erittäin suositun oloista. Varsinkin maantiellä tulee vastaa jos jonkun ikäistä  ketjunpyörittäjää. Ja hulluimmat tietenkin polkivat ylös Sestriereen yli kahteen kilometriin.
• erinomainen ruoka: oikeastaan kaikki mitä maistoimme oli herkullista: risotot, pastat, lihat, kalat, vihannekset, hedelmät. Mutta paras kaikista mauista oli tuore, vasta puusta pudonnut aprikoosi kesken helteisen maastopyörälenkin.
• ihmiset tervehtivät kaikkia: ciao, salve, buongiorno, arrivirederci ainakin kannattaa opetella. Joka paikkaa mihin menee ihmiset tervehtivät. Jopa vastaan tulevat pyöräilijät huudahtavat ciao
• englannin kielen taito rajoittuu lähinnä turistikauppoihin (ei esim. ravintoloihin), mutta jo muutamalla sanalla pärjää , ”un bicchiere di vino bianco, per favore”
• kuuma on italian kesä: kylmä ei päässyt tulemaan missään vaiheessa eikä viikossa kyllä yli 30 asteen helteeseen totu
• Kaiken kaikkiaan erittäin onnistunut Italian visiitti ilman yhtään isompaa pettymystä – iloisia yllätyksiä päivittäin

Kiitokset kuuluvat tietenkin myös Bonan perheelle, joka meitä majoitti tämän viikon mukavassa Bed & Breakfast paikassaan.