Torstaina aamutuimaan matka jatkui: Dijon ja Nancy ohitetaan vauhdilla ja syömään pysähdyttiin vasta Luxemburgin rajan jälkeen. Nopea lounas, jonka jälkeen Belgian läpi kohti Amsterdamia. Alkuillasta olemme perillä ilman isompia eksymisiä (mitä nyt pieni suunnittelematon kaupunkikierros Luxemburgin keskustassa).

Asuinpaikkanamme Amsterdamissa on viikonlopun ajan asuntolaiva pari kilometriä kaupungin ydinkeskustasta. 3 makuuhuonetta, iso olo-/ruokailuhuone/keittiö, kylpyhuone ja iso terassi vedenpäällä (ja tätä kirjoittaessa myös veden alla, koska vettä tulee niin paljon kuin taivaasta mahtuu). Itse asiassa tämä (ja sadat samanlaiset asuntolaivat pitkin kaupungin kanavanvarsia) on ollut omistajaperheiden asuntona ja sen mukaisesti kalustettu ihan normaaliksi kodiksi. Astiat ja kattilat kaapeissa, kaasuliesi, sähköuuni, jääkaappi/pakastin, astianpesukone, televisio, sähköpiano, kirjahylly täynnä kirjoja, taulut seinillä, matot lattialla, jne. jne. Kyllähän täällä voisi asua.

Perjantaiaamulla kohti Schipholia, jonne Pekka, Taavi ja Emilia saapuvat liittyäkseen seuraamme muutamaksi päiväksi. Odottaessa nuoria odotusaulassa olo on kuin suunnistuskilpailuissa: tarkkaan ei tiedä koska kilpailija ilmestyy maalialueelle. Pianhan he sieltä tulivat – kamat autoon ja kämpille. Pikaiset samppanjat tervetuliaisiksi ja tutustumaan kaupungille. Mukanaan nuoret toivat matkamme ensimmäisen sateisen päivän. Vasta illan edellä sade taukosi kokonaan. Kävelimme sinne tänne pitkin kaupungin katuja ja kujia nähtävyyksiä, kauppoja ja ihmisiä katsellen. Ruokapaikkakin löytyi paikallisoppaan (siis minä) pienen kiertelyn jälkeen. Se, mitä siirtomaa-aika on ainakin tuonut tullessaan tänne Hollantiin, on hyvät itämaiset pöperöt. Siten päädyimmekin syömään indonesialaiseen kuppilaan.

Ruokailun jälkeen lähdimme opastetulle jokilaivaristeilylle. Tällainen lyhyt kiertoajelu on hyvä tapa saada kokonaiskuva uudesta kaupungista: mitä on missäkin ja mitkä ovat tärkeimmät nähtävyydet. Amsterdam kyllä näyttää samalta joka suunnasta. On kanavia, niiden varrelle rakennettuja kapeita 3-4 kerroksisia taloja ja siltoja. Ja polkupyöriä joka paikassa; lähinnä vanhojen naisten pyörien näköisiä, mutta myös mitä mielikuvituksellisimpia kakaroiden kuljetuslaitteita (jopa 3 lasta per pyörä). Jostain syystä on vaikea löytää yhtään uuden näköistä pyörää – tehdäänkö ja myydäänköhän jossain jo valmiiksi vanhoja pyöriä. Risteilyn jälkeen alkoi meistä jokaisella jo silmä sekä jalkaa painaa, joten kaupan kautta kämpille ja aikaisin nukkumaan.

Lauantai aamu: vettä sataa tosi rajusti ja ukkonen jyrisee.  Siihen on hyvä herätä. Mitäpä tällaisena päivä oikein voi tehdä? Netistä tietoja kaivamaan ja löytyihän sieltä noin tunnin ajomatkan päässä oleva outlet-keskus. Porukka autoon ja baanalle. Kaikenlaista taas tarttui mukaan – niin tarpeellista kuin jotakin sellaista, jota ilmankin voisi varmaan tulla toimeen.

Päivällisen nautimme läheisessä libanonilaisessa ravintolassa ja jälleen kerran maut olivat kohdallaan melkein kaikilla. Sitten teimme pienen kävelyretken kaupungin varsinaiseen turistivetonaulaan: punaisten lyhtyjen alueelle. Siellä sulassa sovussa tytöt esittelivät itseään näyteikkunoissa, nuoriso riekkui pubien ja coffee housejen ympärillä ja eläkeläisturistiseurueet kulkevat sateenvarjomiehen perässä = aika kauhea ja jotenkin myös epämiellyttävä kaaos. Lyhyen kierroksen jälkeen lähdimme, ehkä hiukan pettyneinä menoon, takaisin kohti majapaikkaa.

Aloituspakkaus kotipuutarhurille

Vanhukset (siis minä ja Tiina) tulimme suoraan ja nuoret jäivät yksille läheiselle terassille, joka osoittautui tosi mukavaksi paikaksi.

Sunnuntaipäivä kului kaupunkia katsellen. Emilia ja Taavi menivät omia menojaan ja loput sitten omiaan. Tiina ehdoton toivomus oli pysähtyä paikalliseen pannukakkupaikkaan ja löytyihän sellainen – varsinainen pannukakkutehdas. Varmaankin parinsadan istumapaikan kuppila hiukan ydinkeskustan ulkopuolella. Tarjolla oli yli 70 erilaista pannukakkua (tai oikeastaan isoja lättyjä) sekä makeana, että suolaisena. Valitsimme kaikki makean vaihtoehdon ja ne todella olivat makeita: tomusokeri-mandariini-kermavaahto-krokantti tai tomusokeri-banaani-kermavaahtoa-suklaakastiketta tai tomusokeria-jäätelöä-mansikoita-kermavaahtoa-suklaata. Ensimmäinen puolikas maistui hyvältä, sitten alkoi makeudesta saada tarpeekseen.

Makiaa ...

Illan edellä kyyditsimme nuoret lentokentälle ja palasimme asuntolaivalle viettämään rauhallista ”koti-iltaa”. Huomenna matka kääntyy kohti kotia. Maanantai illaksi pitäisi ehtiä Saksan Kieliin…