Loppuyhteenvedon paikka. 100-vuotismatka oli kaikin puolin erittäin onnistunut. Toki viimeisinä matkapäivinä alkoi väsymys jo painaa eikä siten hirveän myöhään iltaisin jaksanut riekkua kuppiloissa (= 8 kämpille ja 9 petiin ;-) ). Ja hyvin olemme toisiamme autossa kestäneet pitkilläkin siirtymillä. Auto on edelleen ehjä. Auton trippimittarissa lukee 6300km kuljettua matkaa, jonka lisäksi pyörällä ja kävellen lukuisia kilometrejä lisää. Rajan ylityksiä oli yhteensä 14 (Suomi-Ruotsi-Tanska-Saksa-Itävalta-Sveitsi-Italia-Ranska-Luxemburg-Belgia-Hollanti-Saksa-Tanska-Ruotsi-Suomi). Matkan kokonaiskulut lienevät jotakin 200€/päivä asumiseen ja syömiseen ja sen lisäksi diesel, lautat, tietullit ja ostokset. Tarkkaan ei edes viitsi laskea – matka oli kuitenkin jokaisen sentin arvoinen ja enemmänkin.

Muutamia koottuja mietteitä matkan varrelta

Liikenne

Saksan tietyöt: Saksassa on periaatteessa ”nopeus vapaa”. Ranskassa keskinopeus nousi kuitenkin korkeammaksi johtuen Saksan kymmenistä tietöistä; kilometritolkulla jonossa 2 metriä leveää kaistaa (joita onneksi oli kaksi rinnakkain samaan suuntaan). Näitä tietöitä oli varmaankin yi 10% koko Saksan läpiajomatkasta (kumpiinkin suuntiin).

Liikennesääntöjen noudattaminen ja yleinen suhaaminen: Italia on kyllä ihan oma lukunsa liikenteen suhteen. Liikenne ja liikennesääntöjen noudattaminen on ”joustavaa”: auton voi pysäköidä melkein mihin vain, kaistamerkinnät ovat lähinnä ohjeelliset, nopeusrajoitukset vähimmäisnopeuksia. 

Saksasta mieleen jäi lukuisten tietöiden lisäksi kovat nopeudet. Suurin lukema mittarissamme oli 174 km/h ja silläkin jäi jalkoihin.  Tarkkana sai olla kun lähti hitaampia ohittamaan, ettei itse ollut tien tukkona. 

Italiassa sekä Ranskassa tietullit rokottivat matkakassaa kuin myös Sveitsin pakollinen moottoritiemaksutarra. Ko. tarra on ostettava koko vuodeksi, vaikka mekin olimme Sveitsissä noin 5 tuntia.

Euroopan yleisin ammatti on kyllä rekkakuski. Tanskasta etelään kaikki tiet ja rekkaparkit olivat aivan täynnä raskaita autoja. Kymmenien raskaiden kulkuneuvojen jonoja ohitettavana.

Polkupyörät: Matkan aikana näkyi kahdenlaista pyöräkulttuuria. Italiassa ja Etelä-ranskassa pikkuteillä oli todella runsaasti kuntopyöräilijöitä kun taas koko Amsterdam liikkuu vanhoilla naisten pyörillä. Etelässä kuntopyöräily oli erityisen suosittua pitkissä ylämäissä. Molemmissa kulttuureissa pyöräilijöitä arvostetaan ja varotaan liikenteessä. Tosin Amsterdamissa se joskus on melko vaikeaa, koska fillareita voi risteyksessä tulla ihan mistä suunnasta hyvänsä.

Ruoka ja juoma

Ruuan hinta pohjoismaissa; samalla hinnalla Suomessa ja Ruotsissa saa lasillisen viiniä kuin Italiassa pullon. Italiassa hyvän illallisen laadukkaassa ravintolassa (antipasti, primi, sencondi, dolce) kahdelle sisältäen viinin noin 100 eurolla.

Italiassa on tarjolla vain italialaista ruokaa; ainakaan Albassa ei ole yhtään kiinalaista tai kebab-ravintolaa.

Kevyt ruokaa ei ole muualla kuin pohjoismaissa; Etelässä on rasva arvossaan.

Uusia makuja löytyy vaikka joka päiväksi, toisaalta pelkillä hampurilaisillakin eläminen onnistuisi (Albassa melko hankalasti – lähin hampurilaispaikka oli 15 km päässä)

Parhaat maut olivat: tuoreet aprikoosit, italialaiset jäätelöt, chinato,

Ihmiset

Ihmiset kauttaaltaan läpi Euroopan olivat hyvin ystävällisiä. Huonoa palvelua ei tainnut tulla missään paikassa vastaan eikä kukaan vetänyt nokkaansa solmuun siitä, että yhteistä kieltä ei löydy (= siis se toinen puoli ei osannut englantia ja me emme mitään muuta Keski-Euroopan murretta kovinkaan hyvin)

Hotellit ja asuminen

Yhtä lukuun ottamatta kaikki asuinpaikat olivat onnistuneita valintoja. Se yksi poikkeus oli Cesenassa ollut ”vanhainkoti”. Pitkin Eurooppaa majoittuminen maksaan noin 80-90€/yö. Poikkeuksena Kööpenhaminan ja Malmön ympäristö, joista emme löytäneet kunnon yösijaa alle 120 euron. Huoneet olivat siistejä. Eniten eroja oli aamupalojen valikoimissa ja mitä pohjoisemmassa ollaan niin sitä parempi on valikoima.

Albassa käytössämme yhden vuorokauden oli myös aito Ferrari. Tämä siis oli sen ison tuulettimen merkki joka oli käytössämme yhden yön ennen kuin ilmastointilaite asennettiin.

Kaupat

Supermarket on supermarket kaikkialla Euroopassa. Samalla konseptilla ruokaa, juomaa ja käyttötavaraa. Valikoimissa toki oli erilaisuutta ja esim. lihatiskejä Italiassa katsellessa kyllä tuli kade olo kun vertasi kotoisen Citymarketin valikoimaan: on kaikenlaisia ruhon osia  ja myös naudan ja sian lisäksi myös lampaasta, kanista, ankasta, yms.  Lidl näytti olevan läsnä jokaisessa maassa, vaikka yhdessäkään ei tullut poikettua.

Toki Italiassa ja Ranskassa on myös pikkukauppuja, jotka ovat erikoistuneet esim. lihaan tai juustoihin.Mutta lienee sielläkin suuntaus nöihin isoihin marketteihin. 

Sää

Etelässä paahtoi aurinko ja pohjoisessa vihmoi vettä. Oikeastaan Tourin jälkeisen viikon (siis viime viikon torstaista lähtien) liikuimme hyvin vaihtelevissa säissä. Kylmintä oli Luxemburgin ja Belgian rajalla, jossa auton lämpömittari näytti 12°C – lämpimintä Albassa reilut 30°C.

Loppulause

Ja jos joku ei vielä tiedä, mistä tuo blogin nimi ”Sata vuotta matkassa” oikein tulee, niin tässä selitys. Täytimme Tiinan kanssa molemmat tänä vuonna 50 vuotta: 50+50=100 ;-).  Samalla tuossa alkukesästä vietimme hopeahääpäiväämme. Tätä matkaa oli suunniteltu jo jokuisten vuosien ajan. Idea lienee lähtenyt joskus viitisen vuotta sitten Tour de Francea telkasta katsellessa ja kuunnellessa Peter Selinin selostuksia. ”Tuonne olisi kiva lähteä omalla autolla”. Aluksi ideana oli hommata vanha paketti volkkari (niitä 60-luvun festariautoja) ja kunnostaa se matkakuntoon. Onneksi tulimme järkiimme ja lähdimme matkaa kylläkin Volkkarilla, mutta hiukan uudemmalla mallilla.

… JA KIRJAN KANNET KIINNI (eli tämä juttu loppuu tähän)

Kiitokset kiinnostuuksesta toivovat Tiina ja Raimo